Elinkeinoministeri Jyri Häkämiehen puhe MPKY:n syyskokouksessa Helsingin yliopiston juhlasalissa 18.10.2012
Hyvät naiset ja miehet,
Kriisien määrä on vakio. Aiheet vain vaihtelevat. Muutama vuosi sitten tuskin kukaan olisi uskonut, että globaalitalouden kriisi tulisi ohjaamaan kansainvälisiä suhteita enemmän kuin perinteiset ulkopolitiikan kysymykset.
Nyt talous, hallitsematon valtioiden velkaantuminen ja pankkien kova riskinotto järkyttävät globaalimaailmaa. Kysymys kuuluu miten tästä kriisistä selvitään, ja miten maailma on kriisin aikana ja sen jälkeen muuttunut.
Suomea on perinteisesti kuvattu luotettavaksi ja ennustettavaksi maaksi. Itse emme edes viime vuosina ole antaneet riittävästi arvoa tälle ominaisuudelle.
Nyt meidän on syytä kääntää turha vaatimattomuus hyveeksi. Luotettavuus ja ennustettavuus ovat uskomattoman isoja arvoja nykyisessä epävarmassa maailmassa. Ne ovat myös kilpailuetuja.
Talouden kriisissä on meille suomalaisille kolme haastetta. Ensiksi se, miten Suomi, suomalaiset yritykset ja suomalaiset yleensä pärjäävät globaalitaloudessa. Toiseksi se, miten perinteiset voimasuhteet kehittyvät kun Yhdysvallat ja Eurooppa rämpivät velkaantumisen tiellä ja kasvulle ahneet haastajat Kiina, Intia, Brasilia ja Venäjä haastavat perinteiset kasvumaat. Kolmanneksi voimme arvioida, onko turvallisuustilanne oikeasti järkkymässä ylivelkaantuneissa Euroopan maissa, joissa kansa osoittaa mieltään välttämättömiä säästöpäätöksiä vastaan ja joissa työttömyys on enemmän kuin huolestuttavalla tasolla.
Ensimmäiseen kysymykseen Suomen pärjäämisestä globaalitaloudessa on helppoa uskoa, koska olemme aina hoitaneet asiamme ja olemme osaamisessa maailmanluokan tasoa. Suomi ja suomalaiset pärjäävät aina – ajatellaan.
Tuudittautuminen tähän ajatukseen on vaarallinen. Se estää meitä näkemästä muutoksen tarvetta. On helpompaa tuudittautua vanhaan, mikä on yksi perinteisistä synneistämme. Suomi ei pärjää vain vanhalla vaan meidän on uudistuttava. Luotava uutta. Suomen valtit ovat nopeus ja edelläkävijyys. Suomi pienenä maana voi tehdä asioita ensimmäisenä maailmassa, kuten aikanaan vapautimme televerkot 80-luvun lopulla. Nyt meidän tulee hyödyntää nopeuttamme löytämällä uudet kasvun alat ja tekemällä asioita ensiksi. Mikä olisi se 2010-luvun matkapuhelinverkkoon verrattava asia, joka veisi meidät uudelleen maailman huipulle. Huipulle, jossa kisa on kovaa.
Suomi opittiin tuntemaan Nokia-maana. Nokia vei Suomen kasvuun ja irti 90-luvun lamasta. Nokia oli Suomelle ihme ja lahja. En lukeudu niihin, jotka luettelevat kaikki virheet, jotka Nokia teki. En myöskään niihin, joka haikailevat uutta Nokiaa. Sellaista ei nimittäin tule. Nyt katse on suunnattava uuteen.
Suomi ja erityisesti suomalaiset yritykset ovat varsin osaavia ympäristöteknologiassa. Suomi on myös Euroopan johtavia maita uusiutuvan energian hyödyntämisessä. Me tarvitsemme molempia ihan itsemme takia. Kaikki se tuontienergia – öljy, kaasu ja kivihiili – joka voidaan korvata kotimaisella energialla, parantaa vaihtosuhdettamme, vähentää päästöjä ja luo uusien vihreän teknologian työpaikkoja.
Voisiko meillä Suomena olla isompi rooli globaalimaailman isojen kriisien ratkaisuissa. Maailman väkirikkaat maat tarvitsevat energiaratkaisuja, joissa samalla ratkaistaan vaikkapa näiden maiden jäteongelmia.
Suomalaisilla yrityksillä on ratkaisuja näihin haasteisiin. Ovatko vesikriisit tulevaisuuden öljykriisejä, jotka kriisiyttävät maailmaa ja aiheuttavat hätää? Entäpä jos suomalaisilla yrityksillä onkin ratkaisu puhtaan veden ongelmaan? Onko siis niin, että jos tänä päivänä Suomi tarjoaa maailman ongelmiin ratkaisua presidentti Martti Ahtisaaren osaamista niin tulevaisuudessa tämän ohella myös yritystemme osaamista veden ja energian haasteisiin? Ainakin nykyvalossa se on täyttä realismia.
Toinen alussa mainitsemistani haasteista eli se, miten talouskriisi vaikuttaa maailman poliittisiin voimasuhteisiin, on vielä kokematta.
On kuitenkin selvää jo nyt, että muiden muassa BRIC-maat haastavat perinteiset talousmahdit. Perinteinen asetelma on muuttunut. Velkaantuneita perinteisiä talousmahteja rahoittavat ennen väheksytyt, nykyisin ylijäämäiset kehittyvät maat kuten Kiina ja Intia.
Taustalla on vakava ongelma siitä, että perinteiset teollisuusmahdit ovat menettäneet kilpailukykyään. Kun työt ja työpaikat valuvat halvemman tuotannon maihin, seurauksena on työttömyyttä ja tyytymättömyyttä.
Onko meillä sitten oikeutta kieltää kehittyviä maita kehittymästä? Suomi, joka on ehkä hyötynyt eniten globalisaatiosta, tuskin omaa oikeutta siihen. Meidän on vain paremmin löydettävä roolimme korkean lisäarvon ja osaamisen maana.
Oikeutettu kysymyksemme kehittyville maille koskee ilmastomuutosta. Onko niin, että Eurooppa joka muutenkin kärsii kilpailukykyongelmasta, joutuu ahkeroimaan päästöjen vähentämisessä yksinään etujoukoissa? Kehittyvät maat sanovat meille, etteivät he voi ottaa ympäristöä säästävää ja sitä kautta kalliimpaa teknologiaa käyttöön, koska mekään emme niin tehneet menneinä vuosikymmeninä.
Tämä lienee kansainvälisten ilmastoneuvottelujen isoin kysymys. Miten positiivisesti taklaamme ilmastomuutosta niin, että saamme talkoisiin mukaan mahdollisimman kattavasti kaikki maat.
Kolmas esittämäni kysymys Euroopan taloustilanteen vakavuudesta demokratialle on äärimmäisen vakava. Historiasta meillä on tästäkin kysymyksestä vakavia esimerkkejä.
Kun velkaantuneen EU-maan työttömyys menee yli 25 prosentin ja nuorisotyöttömyys yli 50 prosentin, on syytä huolestua ja miettiä voisiko tämä muodostaa uhan turvallisuudellemme. Ihmiset ilman tulevaisuuden suuntaa ja toivoa vaipuvat apatiaan tai anarkiaan. Tämä uhka on todellinen ja vakava.
Siksi olisi kevytmielistä heittää vaikkapa kreikkavitsejä, koska Suomen ja suomalaisten etu on pitää euro kasassa. Poliitikkojen on syytä lopettaa ruusutarhojen lupaaminen kun meidän pitää kertoa, että edessä verta, hikeä ja kyyneleitä. Mutta samalla pitää muistaa syy, miksi esimerkiksi pelastustoimia tehdään. Omalta kannaltamme syynä on hyvinvointiyhteiskunnan säilyttäminen. Sen suurin uhka on ylivelkaantuminen.
Vaikka Euroopan Unionia nyt hallitsee talous ja sisämarkkinoiden kehittäminen, on EU sekä kokonaisuudessa että myös Suomelle rauhanprojekti. Vaikka Nobelin rauhanpalkinto tuli ehkä hieman yllätyksenä, sekä ansioita että haasteita on. Palkinto taatusti kannustaa jatkotoimiin.
Suomen monivuotinen YK:n turvaneuvostokampanja huipentuu tänään. Odotukset ovat ansaitusti korkealla. Suomi on ollut ja on YK:n toiminnan vahva tukija ja tekijä. YK on kansainvälisten kriisien mutta myös positiivisten kehitysprojektien ja prosessien foorumi. Siksi maamme on valmis antamaan rakentavan panoksensa YK:n kehittämiseen.
Hyvät kuulijat,
Talous on ottanut yliotteen ulkopolitiikan teossa. Yhä useammin kansainvälisten pöytien keskusteluja hallitsee taloustilanne. Globaalitalous on murroksessa, jonka syvyys paljastuu vasta myöhemmin.
Kuten alussa mainitsin, talouden murroksessa on kolme päähaastetta: turvallisuustilanteen mahdollinen muutos epävarmassa taloustilanteessa, perinteisten talouden voimasuhteiden muuttuminen sekä ennen kaikkea Suomen pärjääminen globaalitaloudessa. Haasteissa on aina se hyvä puoli, että yleensä niihin löytyy ratkaisuja.
Suomi ja suomalaiset pärjäävät, jos hoidamme omat asiamme. Velkaantuminen pitää katkaista ja kirjoittaa talouden nousutarina uudelleen.
Suomella ja suomalaisilla yrityksillä on maan kokoa suurempi rooli ratkaista energian ja ympäristön kriisejä ja ongelmia. Globaalitalouden voimatasapaino on muutoksessa. Kärjistämisen sijaan voimme olla rakentamassa positiivista talouden ja politiikan liittoa, jossa kenenkään etuna ei ole suhteiden kriisiyttäminen vaan rauhanomainen rinnakkainolo. Euroopan puolestaan tulee hakea tiiviillä aikataululla ratkaisut vakauskriisiin ja rakentaa uudelleen Euroopasta kasvun ja työllisyyden maanosa.
Globaali maailma on muutoksessa. Sitä ohjaa nälkä ja halu parempaan. Aineellisen kasvun ohella paine kestäviin, ympäristön kasvun rajat huomioiviin ratkaisuihin kasvaa. Perinteiset talousmahdit on haastettu nälkäisten kasvumaiden taholta. Tällä tulee olemaan myös vaikutus perinteisiin voima- ja johtosuhteisiin.
Suomi voi olla jatkossakin kokoaan suurempi tarjoamalla perinteisen konfliktinratkaisun ohella talouden konfliktinratkaisuja ympäristöteknologian ja energian alueilla. Ehkäpä joskus maamme pokkaa vesikriisin ratkaisun ansiosta Nobelin rauhanpalkinnon.