MAANPUOLUSTUSKURSSIYHDISTYS

(Käännetty Venäjän federaation toimittamasta venäjänkielisestä materiaalista.)

Esitykseni alussa haluan onnitella läsnäolijoita Suomen tasavallan puolustusvoimien ja valtiolipun päivän johdosta (vietetään 4.6. marsalkka Mannerheimin syntymäpäivänä) sekä marsalkka Mannerheimin syntymän 145 -vuosipäivän johdosta (4.6.1867).

Mielessämme on vielä yksi historiallinen päivämäärä. 135 vuotta siten (24.10.1877) Gornyj Dubnjakin kylän lähellä Bulgariassa venäläiset ja suomalaiset joukko-osastot rinta rinnan toimien löivät vihollisen ja valtasivat turkkilaisen linnoituksen. Kaatuneiden sotilaiden muistoksi ja tämän voiton kunniaksi on pystytetty muistomerkki Suomen puolustusministeriön alueelle.

Kiitän Suomen asevoimien johtoa mahdollisuudesta esiintyä arvovaltaisen yleisön edessä ja esittää Venäjän kanta ajankohtaisista kansainväliseen ja alueelliseen turvallisuuteen liittyvistä asioista sekä tutustuttaa läsnäolijat Venäjän asevoimien uudistamisen kulkuun.
Maittemme historiallinen läheisyys edesauttaa kaikinpuolisten yhteyksien edelleen lujittumista. Sotilaallinen yhteistyö kehittyy aktiivisesti. Esikuntaneuvotteluja ja eritasoisten sotilasvaltuuskuntien vierailuja järjestetään säännöllisesti. Toivon, että myös tämä venäläisen sotilasvaltuuskunnan vierailu lujittaa edelleen Venäjän ja Suomen välisiä ystävällisiä suhteita.

1. Kansainvälisen ja alueellisen turvallisuuden ajankohtaisista kysymyksistä

Maailmanlaajuiselle kehityksellä nykyvaiheessa on ominaista ideologisen konfrontaation heikkeneminen sekä valtioiden ja liittojen poliittisen ja sotilaallisen vastakkainasettelun tason laskeminen. Tämä vähentää laajamittaisen sodan syttymisen todennäköisyyttä nähtävissä olevassa tulevaisuudessa. Samalla jäljellä olevat kansainvälisen turvallisuuden uhkat ovat muuttumassa globaaleiksi ja monimuotoisiksi. Ne koskettavat yhä enemmän kansallisten etujen elintärkeitä alueita.

Syntyy myös uusia uhkia. Tämä on seurausta maailman geopoliittisen uudelleenjärjestelyn jatkumisesta ja maailman talouden epävakauden vahvistumisesta. Samanaikaisesti kasvaa valtioiden sisäisten konfliktien potentiaali eräillä alueilla maailmassa, ennen kaikkea Lähi- ja Keski-idässä. Me olemme todistaneet tällaisten konfliktien eskaloitumista Egyptissä, Libyassa, Jemenissä, Syyriassa ja muissa maissa. Tämä prosessi jatkuu edelleen.

Euroopassa sotilaspoliittiselle tilanteelle on tunnusomaista vakaus. Samanaikaisesti konfliktit jatkuvat Balkanilla, Transdnestriassa ja Vuoristo-Karabahissa. Tilanne on edelleen epäsuotuisa Taka-Kaukasiassa. Rauhan säilyttämiseksi alueella Venäjän federaatio on kiinnostunut Euroopan unionin lujittumisesta sekä siitä, että sen kyky puolustaa sovittuja kantoja kansainvälistä turvallisuuden alalla kehittyy edelleen.

Venäjä arvioi realistisesti Naton roolia vakauden turvaamisessa euroatlanttisella alueella ja suhteissaan sen kanssa pitää lähtökohtana poliittisen dialogin ja käytännön yhteistyön välttämättömyyttä reagoitaessa yhteisiin uhkiin. Toivomme, että tämä tilanne säilyy myös nähtävissä olevassa tulevaisuudessa.

Myönteisten suuntausten ohella on kilpailu luonnonvaroista ja markkina-alueista kiristymässä. Viime vuosien aikana on kiinnostus arktisten alueiden erittäin runsaiden luonnonvarojen hyödyntämiseen kasvanut merkittävästi. Pohjoisten valtioiden toiminta on aktivoitunut kansallisten alueiden laajentamiseksi mannerjalustaan sekä Pohjoisen jäämeren vesialueen saarille.

Erityistä huolestuneisuutta Venäjällä herättää sotilaallisen läsnäolon kasvattaminen alueella. Arktisten alueiden Naton jäsenvaltiot, etupäässä USA, kehittelevät uusia sotilaallisen kaluston malleja, jotka on sopeutettu alhaisten lämpötilojen olosuhteisiin, järjestävät säännöllisesti harjoituksia konfliktitilanteisiin reagoimiseen liittyvien yhteisten sotilaallisten toimien harjoittelemiseksi.

Suurimmat harjoitukset ovat jokavuotiset USA:n ilmavoimien ja sen liittolaisten Red Flag - Alaska - harjoitukset, joihin osallistuu vähintään 80 taistelulentokonetta, mm. strategisia pommikoneita. USA:n merivoimien ICEX -harjoitusten puitteissa harjoitellaan monikäyttöisten ydinsukellusveneiden toimintaa jäiden alla. Naton viime vuosien suurin harjoitus Cold Response 2012 pidettiin tämän vuoden maaliskuussa Ruotsin ja Norjan alueilla. Siinä tutkittiin monikansallisten joukkoryhmittymien (voimien) toimintatapoja arktisilla alueilla. Siihen osallistui 40 taistelualusta, 100 lentokonetta ja 16 000 sotilasta.
Me katsomme, että USA:n ja Naton johtavien valtioiden sotilaallisen toiminnan yhtenä päätavoitteena on valmistautua voimankäyttöön todennäköisissä kriiseissä, jotka liittyvät niiden yhtiöiden pääsyn turvaamiseen arktisen mannerjalustan luonnonvaroihin.

Muissa, Natoon kuulumattomissa valtioissa, Venäjän huolestuneisuutta aiheuttavat yksittäisten valtiollisten toimijoiden lausunnot sotilaallisen läsnäolon kasvattamisen tarkoituksenmukaisuudesta arktisilla alueilla, joka, heidän mielestään, parantaa vakautta alueella.

Venäjän federaatio on kategorisesti Pohjoisen militarisointia vastaan. Meidän mielestämme nykyisissä olosuhteissa ei alueella ole oleellista tarvetta sotilaalliselle läsnäololle, vaan olemassa olevat kiistakysymykset tulee ratkaista olemassa olevien ja täysin riittävien kansainvälisen oikeuden normien perusteella. Meidän politiikkamme alueella tähtää arktisten alueiden säilyttämiseen rauhan ja yhteistyön vyöhykkeenä sekä ainutlaatuisten ekosysteemien säilyttämiseen.

Meidän mielestämme arktiset alueet eivät lainkaan ole se paikka planeetalla, missä sotilaallista ekspansiota ja integraatiota voidaan perustella epämääräisillä uhkilla Iranin, Pohjois-Korean, Al-Qaidan ja merirosvojen taholta. Samalla merkittävä rooli alueen vakauden turvaamisessa tulee kuulua arktisten alueiden valtioiden sotilasviranomaisille. Niiden yhteistyön tärkeimpiä muotoja järkevän pidättyväisyyden pohjalta tulee olla ajankohtaisten turvallisuuskysymysten käsittely, sotilaallisten kehittämissuunnitelmiin ja taistelukoulutustoimintaan liittyvä tiedonvaihto, kriiseihin reagoimista, etsintä- ja meripelastustoimintaa sekä ympäristöonnettomuuksien torjuntaa koskevien yhteisten harjoitusten järjestäminen. Arktisista alueista on tultava arktisten alueiden valtioille yhdistävä tekijä.

Yhtenä tärkeänä tekijänä turvallisuuden takaamisessa euroatlanttisella alueella Venäjä pitää sotilaallista yhteistyötä Naton kanssa. Näitä suhteita aiomme kehittää sekä sovittujen toimintasuuntien mukaisesti Venäjä-Nato -neuvoston puitteissa että kahdenkeskisen yhteistyön perustalla liittouman jäsenvaltioiden kanssa. Me toivomme myös, että yhteisten käytännön toimenpiteiden toteuttaminen aktivoituu euroatlanttisen kumppanuusneuvoston ja rauhankumppanuusohjelman puitteissa.

Samalla viime aikoina on kuitenkin positiivista kehitystä Nato-suhteissa vaikeuttanut USA:n ja eräiden muiden liittouman maiden pyrkimys käyttää kansallista ja koalition voimapotentiaalia globaaleihin toimintoihin. Samalla USA, kuten myös Ranska ja Iso-Britannia toimiensa oikeuttamiseksi pyrkivät mm. heille epämieluisten hallintojen vaihtamisessa käyttämään hyväkseen YK:n turvaneuvostoa.

Tekosyynä käytetään joukkoesiintymisiä ja niihin liittyviä uudistusvaatimuksia eräissä maissa sekä viittauksia viranomaisten ”suhteettomaan reaktioon” niihin. Valmisteltaessa YK:n turvaneuvoston päätöslausumia käytetään hyvin epämääräisiä muotoiluja ja niiden hyväksymisen jälkeen käytetään niiden edellyttämättömiä voimatoimia. Esimerkki tällaisesta käyttäytymisestä ovat Libyan ja Norsunluurannikon tilanteet.
Venäjää huolestuttaa se, että samankaltaiset yritykset käyttää YK:n päätöksiä ”humanitaarisen väliintulon” -konseption kehittämiseen ja epämieluisten hallintojen kaatamisen laillisuuden takaamiseen ovat saamassa järjestelmällisen luonteen. Tämä voi aiheuttaa vakavaa vahinkoa kansainväliselle oikeudelle, turvaneuvoston ja YK:n järjestelmän alueellisten järjestöjen arvovallalle sekä Venäjän kansallisille intresseille.

Me olemme sitä mieltä, että kansainvälisen yhteisön on välttämättä pyrittävä siihen, että kaikki valtiot noudattavat omia velvoitteitaan ihmisoikeuksien suojelun ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden alalla. On päättäväisesti tuomittava ne, jotka sallivat tällaisten velvoitteiden räikeät ja laajamittaiset rikkomukset. Kansainvälisen yhteisön reaktion yksittäisissä valtioissa tapahtuviin sisäisiin prosesseihin tulee olla vastuullista ja punnittua, sen tulee edistää dialogia ja sovintoa. Venäjä ei suostu hyväksymään sellaisia YK:n turvaneuvoston päätöksiä, jotka sallivat voimakeinoin puuttumisen konflikteihin ilman huolellista perehtymistä niihin.

Toinen tekijä, joka vaikuttaa kielteisesti strategisen vakauden ja turvallisuuden ylläpitämiseen maailmassa, ovat USA:n suunnitelmat ryhmittää ohjuspuolustusaseita Eurooppaan, ns. ”vaiheittainen adaptiivinen lähestymistapa”. Venäjän puolustusministeriön tieteellisten tutkimusorganisaatioiden tekemä syvällinen analyysi amerikkalaisten suunnitelmista on osoittanut, että kolmatta ja neljättä vaihetta toteutettaessa syntyy todellinen mahdollisuus tuhota venäläiset ballistiset ohjukset erilaisilla lentoradoilla.

Samalla emme voi jättää huomiotta eurooppalaisten kumppaneidemme logiikkaa, jotka näkevät ns. ”ennalta-arvaamattomien” hallitusten taholta uhkan omalle turvallisuudelleen. Näissä olosuhteissa kompromissin aikaansaamiseksi ja jännitteisyyden poistamiseksi Venäjän ja Naton välisistä suhteista Venäjän federaation presidentti ehdotti ns. ”sektoriaalista lähestymistapaa” eurooppalaisen ohjuspuolustusjärjestelmän rakentamisessa. Se edellyttää yleiseurooppalaisen ohjuspuolustusjärjestelmän luomista ja koillisen sektorin antamista Venäjän vastuulle.

Venäjän ohjuspuolustusaseet voisivat suojata ohjusiskuilta osan sen rajavaltioiden alueesta ja merialueista. Tällainen lähestymistapa sulkisi pois Venäjän strategisiin ydinasejoukkoihin kohdistuvat uhkat, joista olemme useasti ilmoittaneet. Valittaen on todettava, että kumppanimme eivät ole hyväksyneet Venäjän ehdotuksia.
Tässä yhteydessä olemme usean otteeseen ilmoittaneet olevamme valmiita tutkimaan kaikkia hyväksyttävissä olevia yhteistyövaihtoehtoja. Meille periaatteellisien tärkeitä ovat kaksi perusasiaa: ohjuspuolustuskonseption ja -arkkitehtuurin yhteinen kehittäminen sekä Venäjän vastaisen potentiaalin poistaminen järjestelmästä.

Me näemme, että tämä tulos saavutetaan vahvistamalla juridisesti takuut siitä, ettei ohjuspuolustusjärjestelmää suunnata Venäjän strategisia ydinasejoukkoja vastaan. Samalla meitä hämmästyttää kumppaneidemme avoin kaksilla korteilla pelaamisen politiikka: TAE:n ja muiden sopimusten osalta meiltä vaaditaan juridisia velvoitteita, mutta kun me puhumme juridisista takuista ohjuspuolustuksen alalla, niistä kieltäydytään. Tämän vuoksi meidän on ryhdyttävä sotilasteknisiin vastatoimiin. Me luotamme siihen, että ne toimivat lisäsignaalina turvallisuusuhasta Euroopan mantereella, mikäli Venäjän intressien huomiotta jättäminen jatkuu ohjuspuolustuksen alalla.

Mutta me käytämme näitä toimenpiteitä ainoastaan vastatoimina, jos USA:n ja Naton ohjuspuolustusaseiden taholta tuleva vaara strategisia ohjusjoukkojamme kohtaan kasvaa.
Haluan erityisesti korostaa, että pidämme tuhoaseiden sijoittamista ja varsinkin niiden käyttämistä äärimmäisenä reagointitoimena ohjuspuolustusjärjestelmän sijoittamiseen Eurooppaan. Haluan uskoa, ettemme koskaan joudu niitä käyttämään.

Olemme kiinnostuneita rauhanomaisesta ja vakaasta Euroopasta sekä turvallisuuden ylläpitämisestä yhteistyön ja yhteistoiminnan kautta. Kansainvälisessä toiminnassa Venäjän federaatio pyrkii kehittämään edelleen ystävällisiä suhteita ja laajentamaan yhteistyötä valtioiden kanssa. Suhteiden tulee rakentua YK:n peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden normien pohjalle, edistää poliittisten, taloudellisten, kaupallisten, tieteellisteknisten, kulttuuri- ja muiden kansainvälisten yhteyksien lujittumista.

Esimerkkinä tällaisesta linjasta voivat olla Venäjän yksipuoliset toimet keskinäisen luottamuksen ja hyvän naapuruuden alalla Suomen kanssa. Niinpä viimeisen 15 vuoden aikana olemme käytännöllisesti katsoen täysin supistaneet lähelle Suomen rajaa sijoitetun joukkoryhmittymämme. Nämä toimet aloitimme joulukuussa 1997, kun Venäjän ensimmäinen presidentti B.N. Jeltsin ilmoitti, että Venäjä sitoutuu supistamaan sotilaallisen ryhmittymän vahvuutta alueella 40 prosentilla ja että sen kokoonpanossa ei tule olemaan maavoimien armeijoita eikä armeijakuntia.

Tuohon aikaan Leningradin sotilaspiirin joukkoihin kuului yksi maavoimien armeija, armeijakunta ja viisi maavoimien divisioonaa. Ja jo kymmenen vuoden kuluttua 1.1.2008 mennessä tehtyjen toimenpiteiden tuloksena Leningradin sotilaspiirin joukkoryhmittymää oli supistettu yli 70 prosentilla ja siihen kuului kaksi maavoimien prikaatia ja yksi ase- ja kalustovarasto.

Viime vuosina Venäjän johdossa ovat erityistä huolestuneisuutta aiheuttaneet Baltian maiden aktiiviset vetoomukset Natolle niiden pyytäessä takaamaan turvallisuutensa meidän muka aggressiivisilta toimiltamme. Tämän seurauksena on Naton yhdistettyjen asevoimien toiminta aktivoitunut merkittävästi näiden valtioiden alueilla. Käynnissä on laajamittaisia sotilaallisen infrastruktuurin valmistelutöitä suurten joukkoryhmittymien ryhmittämistä ja käytön turvaamista varten. Me arvioimme nämä toimet uhkaksi turvallisuudellemme.

Siksi me olimme pakotettuja vuonna 2009 toteutettavan reformin puitteissa perustamaan uudelleen maavoimien armeijan johdon sekä muodostamaan hajallaan olevista joukko-osastoista vielä yhden moottoroidun jalkaväkiprikaatin. Tästä johtuen järjestimme sotilaspiirin joukkojen johtamisjärjestelmän uusien lähestymistapojen mukaiseksi, joista kerron myöhemmin.

Näiden toimenpiteiden yhteydessä ryhmittymän kokonaisvahvuus ei käytännöllisesti katsoen muuttunut. Nyt 1300 km:n pituisella Venäjän ja Suomen välisellä yhteisellä rajalla meillä on yksi moottoroitu jalkaväkiprikaati. Vastoin joidenkin poliittisten toimijoiden lausuntoja emme ole aikeissa perustaa arktista prikaatia.

Omilla toimenpiteillämme me olemme vahvistaneet ystävällismielistä linjaa suhteissa Suomen tasavallan kanssa, mikä heijastuu poliittisissa, taloudellisissa, kulttuurialan ym. sopimuksissa. Venäjän suhtautuu myönteisesti Suomen ulkopoliittiseen linjaan, joka perustuu sotilasliittoihin liittoutumattomuusperiaatteen säilyttämiselle ja molemmille osapuolille edullisen alueellisen yhteistyön syventämiselle. Kuitenkin Suomen myötävaikutus Naton vaikutuksen laajentamiselle arktisilla alueilla ilman Venäjän osallistumista on oleellinen Venäjän ja Suomen välisten suhteiden kehitystä hidastava tekijä.

Asiantuntijoidemme mukaan Suomen käytännön osallistuminen Nordefco-toimintaan ja Naton sotaharjoituksiin todistaa, että valtiota ollaan vähitellen vetämässä Naton toimintapiiriin ja tietyissä olosuhteissa se voi johtaa siihen, että muodostuu uhka Venäjän sotilaalliselle turvallisuudelle.

Esimerkkinä tästä voivat olla syyskuussa 2010 järjestetyt Naton yhdistettyjen merivoimien ja sen kumppanimaiden merivoimien Northern Coasts -harjoitukset. Niissä harjoiteltiin Nato-joukkojen ryhmittämiseen liittyviä kysymyksiä Suomen kansallista infrastruktuuria hyväksi käyttäen sekä valtuuksien antamista Naton johto- ja esikuntarakenteille suomalaisten joukkojen ja voimien johtamisessa.

Meitä ei myöskään voi olla huolestuttamatta se tosiasia, että viime vuoden tammikuussa Lontoossa pidettiin Pohjois-Euroopan valtioiden huippukokous, jossa yhdeksän maan johtajat jälleen kerran käsittelivät ajatusta perustaa uusi kansainvälinen alueellinen luonteeltaan sotilaspoliittinen järjestö. Vierailun aikana olisi mielenkiintoista kuulla suomalaisen osapuolen selvityksiä ja kommentteja tästä.

Kysymyksiä herättävät tiedossa olevat tosiasiat siitä, että Suomen asevoimien toiminta on aktivoitunut lähellä aluettamme. Suomen ilmavoimien lentokoneet suorittavat säännöllisesti (10–15 lentoa kuukaudessa) lentoja aina 10 kilometrin etäisyydelle Venäjän rajalta. Kaikki tietävät, että Itä-Suomen sotilasläänin vastuualueella järjestetään vuosittain maavoimien operatiivistaktinen harjoitus, josta käytetään nimitystä Itä. Tällöin ei harjoitella pelkästään puolustuksellisia toimia. Herää kysymys: Mitä vihollista vastaan näitä ryhmittymiä koulutetaan?

Huolestuneisuutta herättää myös Suomen ja Georgian välinen sotilaallinen yhteistyö, ottaen huomioon Georgian politiikan Venäjän vastaisuuden ja sen revanssimielialat Abhasian ja Etelä-Ossetian suhteen.

Meidän mielestämme Suomen ja sen asevoimien mainitut toimet eivät täysin vastaa meidän yhteistä tavoitettamme - kahdenvälisen yhteistyön edelleen kehittämistä.

2. Venäjän federaation asevoimien reformista

Ottaen huomioon sotilaspoliittisen tilanteen positiivisen kehityksen maailmassa, vuonna 2009 Venäjän federaation johto teki päätöksen NL:n perintönä meille jääneiden asevoimien liian suuren rakenteen uudistamisesta. Me olemme lähteneet siitä, että uudenmuotoisten asevoimien tulee olla kykenevä estämään jokainen sotilaallinen konflikti sekä taistelemaan kansainvälistä terrorismia vastaan.Tällä hetkellä asevoimien uuden olemuksen muodostaminen on käytännöllisesti katsoen saatu päätökseen. Tämän totesi tämän vuoden maaliskuussa Venäjän federaation presidentti.

Tänä päivänä voi todeta, että Venäjän federaatiossa on muodostettu taisteluvalmiit asevoimat uudessa taistelukokoonpanossa, joiden säädetty määrävahvuus on yksi miljoona sotilasta. Ensi sijassa kaikki olemassa olleet divisioonat on muutettu prikaateiksi. Kaikki yhtymät on saatettu pysyvän valmiuden kategoriaan. Tämä on mahdollistanut uuden taisteluvalmiusjärjestelmän käyttöönoton ja taistelutehtävien suorittamiseen valmistautumisajan supistamisen muutamaan tuntiin. On perustettu puolustushaarojen yhteisiä joukkoryhmittymiä strategisilla suunnilla. On muodostettu kaksi toiminnallista johtamisputkea ja kolmitasoinen vastuujärjestelmä. Joukkojen johtamis-, huolto- ja koulutusjärjestelmät on perusteellisesti uudistettu.

Kuuden olemassa olevan sotilaspiirin tilalle on muodostettu neljä uutta sotilaspiiriä, joiden johtaminen on annettu puolustushaarojen yhteisille sotilasjohtoelimille – strategisille yhteisjohtoportaille. Nyt kaikki joukot ja voimat sotilaspiirin alueella on alistettu yhdelle komentajalle, ja hän vastaa henkilökohtaisesti alueen turvallisuudesta.

Kokonaisuutena maavoimien armeijoiden, laivastojen sekä ilmavoimien ja ilmapuolustuksen johtoportaiden yhdistäminen sotilaspiirin komentajan yhtenäisjohdon alle on tehnyt mahdolliseksi lisätä laadullisesti uusien sotilaspiirien suorituskykyjä sen ansiosta, että reagointiaika kriisitilanteissa lyhenee ja niiden yhteisiskuvoima kasvaa. Sotilasjohdon keskuselinten rakenne on optimoitu. On suljettu pois vastuun hämärtyminen samojen tehtävien suorittamisesta sotilashallinnon elinten välillä.

On muodostettu joukkojen yhtenäinen huoltojärjestelmä. Sen rakenne jakautuu kolmeen tasoon: keskus - sotilaspiiri - prikaati. On muodostettu yhtenäiset huoltoelimet, joiden tehtävänä on hoitaa kaikki tehtävät joukkojen koko materiaalihuollossa, ase- ja kalustohuollossa sekä niiden käytön organisoinnissa. Komentajat on vapautettu heille kuulumattomien tehtävien suorittamisesta. Kaluston huollossa ollaan siirtymässä kaluston palveluhuoltoon avoimen Oboronservis -osakeyhtiön korjauslaitoksissa. Osa joukkojen huoltotoiminnoista siirretään talouselämän siviilisektorin laitoksille. Näiden tehtävien ratkaisussa olemme nojautuneet mm. Suomen asevoimien kokemuksiin.

Tällä hetkellä vaikein tehtävä on joukkojen ja voimien massamainen uudelleenvarustaminen nykyaikaisilla parhaiden ulkomaisten tasoisilla asejärjestelmillä sekä ase-, kalusto- ja erityiskalustomalleilla. Vuoteen 2016 mennessä joukkojen tulee olla varustettu niillä 30 prosenttisesti. Vuoteen 2020 tämän tunnusluvun on määrä yleisjoukoissa nousta 70 prosenttiin ja strategisissa ydinasejoukoissa sekä ilmapuolustus- ja ilma-avaruuspuolustuksen yhtymissä 100 prosenttiin. Jotta aseiden ja sotilaallisen kaluston suorituskyvyt voidaan toteuttaa täysin ja jotta henkilöstö omaksuu sotilaallisen toiminnan uudet muodot ja tavat joukkojen taistelukoulutuksen tasoa nostetaan laadullisesti.

Joukkojen koulutustapahtumien intensiteetti on kasvanut. Pelkästään viiden kuukauden aikana kuluvana vuonna on toteutettu yli 280 esikunta- ja johtamisharjoitusta ja kenttäharjoitusta, meripurjehdusta sekä eri tason opetus- ja harjoittelutilaisuutta. Vuoden loppuun mennessä on suunniteltu järjestettäväksi vielä 300 harjoitusta kaikilla toiminta-alueilla. Asevoimien laajamittaisin koulutustilaisuus on strateginen Kavkaz-2012 -harjoitus.
Asevoimien uuden olemuksen luominen on vaatinut sotilasopetusjärjestelmän uudelleen organisointia. Olemme perustaneet puolustushaarojen sotilastieteellisiä koulutuskeskuksia.

 

Eräitä sota-akatemioita ja -yliopistoja on laajennettu. Sotilaskorkeakoulujen kokonaismäärää on supistettu 64:stä 16:een. Kehitteillä on upseereiden jatkuvan ammatillisen opetuksen järjestelmä, jossa sotilaat koulutetaan jokaiseen uuteen tehtävään.
On perustettu aliupseereiden monitasoinen koulutusjärjestelmä koulutusyhtymissä ja joukko-osastoissa. Tulevat joukkueenjohtajat, joukkueiden varajohtajat ja yksiköiden teknikot saavat 2 vuotta ja 10 kuukautta kestävän koulutuksen Aliupseereiden koulutuskeskuksessa. Muissa puolustusministeriön sotilasopetuslaitoksissa annetaan ryhmänjohtajan ja aseryhmän johtajan koulutusta.

Tärkeä suunta asevoimien uudistamisessa on joukkojen täydentämisjärjestelmän kehittäminen.

Sitä mukaa kun luodaan houkuttelevia olosuhteita asepalvelukselle, on suunnitteilla myös sopimuspalvelusta suorittavien sotilaiden osuuden lisäys.

Viimeistään vuonna 2013 kaikki asuntoa tarvitsevat sotilaat saavan pysyvän asunnon.

Vuoteen 2014 mennessä saatetaan päätökseen virka-asuntokannan muodostaminen.
Sotilaiden palkkausjärjestelmä on muuttunut. 1.1.2012 lähtien on sotilaiden palkkoja nostettu 2–3 -kertaisiksi. Sotilaseläkkeitä on nostettu.
Sotilaallisen uudistuksen seuraavan vaiheen päätehtävä on joukko- ja voimaryhmittymien suorituskykyjen nostaminen strategisilla suunnilla.

Tätä varten lähitulevaisuudessa on suunnitteilla:
- jatkaa maan ilma-avaruuspuolustusjärjestelmän kehittämistä
- varustaa joukot nykyaikaisella aseistuksella ja kalustolla
- saattaa päätökseen uuden nykyaikaisille ja tulevaisuuden teknologioille perustuvan joukkojen koulutusjärjestelmän käyttöönotto,
- nostaa sotilaiden sosiaaliturvan tasoa ja luoda houkuttelevat olosuhteet asepalvelukselle.

Sotilasreformin tuloksena Venäjän asevoimien on määrä vastata nykyaikaisen armeijan vaatimuksia, suorittaa sille annettujen tehtävien koko kirjo Venäjän federaation ja sen liittolaisten aseellisessa suojaamisessa kansainvälisen oikeuden normien ja kansainvälisten sopimusten mukaisesti.

Mutta haluan vielä kerran vakuuttaa, että Venäjän asevoimissa suoritettavat uudistukset eivät ole suunnattu ystävällismielisiä rajavaltioitamme vastaan. Suhteissamme Suomen kanssa me luotamme siihen, että se säilyttää edelleen linjansa olla liittymättä Natoon ja syventää sotilaallista yhteistyötä.

Lopuksi haluan ilmaista vakuuttuneisuuteni siitä, että molemmille osapuolille edullinen ja rakentava yhteistoiminta puolustushallintojemme välillä edesauttaa sekä vakauden lujittumasta alueella että rauhan ja turvallisuuden säilymistä koko Euroopassa.